ENSIHOITAJALLA ON LAAJA TYÖNKUVA

Toinen työvuoroni ensihoidossa onkin 12 tuntinen ja autossa, jolle tulevat pääasiassa B- ja C-kiireellisyysluokan keikat. Aamu kuitenkin aloitettiin samalla tavalla kuten viimeksi - auton tarkastamisella. Nyt oli tullut vielä ohjeistusta tarkistaa tietyt sulakkeetkin, joten melkeinpä voisi sanoa että ensihoitajat hoitavat sekä ihmisiä että autoja. Moninainen on siis työnkuva.

Moninaisuus näkyy myös siinä, miten laaja skaala ihmisen eri osa-aluita ensihoidossa on hallittava. Potilas voi kärsiä minkä tahansa erikoisalan vaivoista ja potilas voi olla minkä ikäinen tahansa. On osattava hoitaa kliseisesti vauvasta vaariin. On myös tunnettava mm. psykiatrian, kirurgian, sisätautien, kardiologian, gynekologian yms erikoisalat. Ja tunnettava niin hyvin että ensin on osattava hahmottaa työdiagnoosi ja sitten vielä osattava toimia ja antaa kiireellinen ensiapu potilaalle. Uskallanpa väittäää että missään muualla ei hoitajalta vaadita näin laajaa osaamista kuin akuuttihoitotyössä, mikä kattaa sekä ensihoidon että päivystyspoliklinikan. Sen lisäksi hoitajan on pidettävä itsensä koko ajan ajantasalla. Hoitosuositukset ja lääkkeet ja kaikki muut hoitoon liittyvät seikat muuttuvat koko ajan ja muutosta tapahtuu nopeasti. Mietinkin että etenkin ensihoitajan kohdalla hinta-laatu-suhde on epätasapainossa. Ammattitaitovaatimuksiin nähden ensihoitajille maksetaan liian huonoa palkkaa. Myös työn kuormittavuus tulee muistaa. Työ on raskasta sekä henkisesti mutta myös fyysisesti.

Yksi kuormittava asia on kiire, joka luo hoitotilanteisiin tietynlaista painetta. Sairaanhoitopiirin alueella on myös yöaikana pienempi miehitys ja vähemmän autoja käytössä. Se kuormittaa koko systeemiä. Ei tarvita kuin A- tai B-luokan keikka jonnekin reilun 70 km:n päähän jossa paikkakunnan oma auto on hälytysvalmiudesta pois ja tilanne on aivan toinen kuin jos kaikki autot olisivat omilla paikkakunnillaan valmiudessa. Valitettavasti raha tuntuu ratkaisevan eikä ihmisarvo juurikaan päättäjillä tunnu vaakakupissa painavan. Ensihoitajat kentällä tietävät tämän tilanteen kokemuksestaan. Kenttäjohtajilla on kova paine saada asiat hoidettua vähäisellä käytössä olevalla kalustolla. Lisäyksiköiden perustaminenkaan ei aina ole kovin helppoa. Kiireellä aikataululla vapaalla olevaa henkilöstöä hälytetään töihin ja se tulee ken pääsee tai ketä kiinnostaa. Eri korvauksethan niistä toki maksetaan mutta silti se ei aina ole välttämättä kovin helppoa. Kenttäjohtajan työtä oli minullakin tarkoitus käydä seuraamassa lähemmin, mutta tuntui olevan aikamoisen kiire enkä tainnut nähdä "kenttistä" kuin aamulla vuoronvaihdossa. Hän on kuitenkin se, jonka tehtävänä on pitää langat käsissään. Ehkä vielä joskus pääsen tätäkin työtä seuraamaan.

Joskus voi käydä niin että hoitaja joutuu käymään tiukkaakin keskustelua puolustaakseen potilaan oikeuksia ja turvallisuutta. Tällöin on pystyttävä myös perustelemaan oma näkökantansa. Tuppisuu ja arasteleva ei tällä saralla pärjää, vaikka muuten olisikin hyvä ja osaava hoitaja. Hoitajan on kuitenkin muistettava aina se seikka, että potilas luottaa niin syvästi hoitajan ammattitaitoon että luottaa oman henkensä hänen käsiin. Hoitajan on oltava luottamuksen arvoinen. Toinen seikka mikä tulee muistaa, on se, että kukaan ei tiedä aina kaikesta kaikkea. On hoitajan ammattitaitoa ja vahvuutta myöntää että juuri tätä asiaa minä en tiedä, mutta tiedän mistä voin asiaa selvittää. Ensihoitajat toimivat työpareina ja työparin ammattitaitoon on voitava luottaa. Se taatusti antaa motivaatiota pitää itseään ajan tasalla. Kaveria ei petetä.

Ihmisten kohtaaminen ja vuorovaikutus on iso osa myös ensihoitajan työtä. Omalla toiminnallaan voi ensihoitaja joko rauhoittaa potilasta tai provosoida häntä. Tässä sanottakoon että provosointiin en jaksollani ole missään vaiheessa törmännyt vaan nimen omaan tuohon rauhalliseen ja ystävälliseen toimintaan. Potilas on aina kohdattu ihmisenä, yksilönä ja ihmisarvoa kunnioittaen. Kaikissa tilanteissa. Vaikka kuvittelisin että joissakin tilanteissa olisi tehnyt mieli toimia toisin. Olen myös törmännyt hienoon kollegiaaliseen toimintaan. Vaikka ensihoidon työparilla on jaettuna hoitajan ja kuljettajan roolit, tehdään työtä kuitenkin yhdessä tiiminä. Asioista voi keskustella ja pohtia yhdessä mikä olisikaan paras toimintatapa juuri tässä tilanteessa. 

Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, se lienee saanut ihmiset liikkeelle. Keikkaa riitti, tuntui riittävän jokaisella autolla. Meillä oli tämän päivän teemana mielenterveys. Toki muitakin aiheita riitti keikkakavalkadiin tälle päivälle. Välillä käytiin sairaalalla syömässä maittava ateria ja taas mentiin. Niin ja kyllä - kävimme myös kaupassa. Ostamassa evästä lopputyövorolle. Tämä on se asia joka joskus on ihmisiä puhututtanut, toisia enemmän ja toisia vähemmän. Ensihoitajan työ on raskasta ja liikkuvaista. Aina ei ole mahdollista päästä ruokailemaan asemalle. Mutta ensihoitajakin on vain ihminen, joka tarvitsee ruokaa jaksaakseen. Ja se sanottakoon että ensihoitaja myös jättää ruokailun tai kauppareissun kesken jos kiire hälytys tulee. Aina valmiina lähtöön.

Työelämäjaksoni on ollut todella antoisaa. Erityisesti ensihoidossa olen saanut paljon uutta tietoa, jota voin hyödyntää jatkossa omassa työssäni opettajana. Heti alusta lähtien tunsin oloni kotoisaksi, minut otettiin todella hyvin vastaan. Sekä ensihoitajat, mutta myös palomiehet. Haikein mielin lopetan työelämäjaksoni ensihoidossa. Täällä olisin voinut hyvin olla pidempäänkin. Juuri kun alkoi tulla tunne että minäkin osaisin jotakin tehdä, jakso jo loppuikin. Paljon olen nähnyt ja kokenut. Olen saanut seurata alan ammattilaisia ja ottaa heiltä oppia. Olen myös tutustunut uusiin ihmisiin. Toivoisin tämän jälkeen, että akuuttihoidon ammattilaisilla olisi matalampi kynnys ottaa yhtyettä minuun ensihoidon. Haluan edelleen kehittää opetusta vielä paremmin vastaamaan työelämää ja siihen tarvitsen tiivistä yhteistyötä työelämän kanssa. Sekä ensihoitoon että päivystykseen. Itselläni kynnys ottaa yhteyttä työelämään on madaltunut huomattavasti tämän pariviikkoisen aikana. Viimeistään syksyllä sitten nähdään! Iso kiitos kaikille!