Tänään ajelin aamuvarhaisella työvuoroon ja etsin käsiini tämän päiväisen ohjaajani. Hänellä olikin TRIAGE-vuoro. Tämä tarkoittaa sitä, että kokenut sairaanhoitaja, TRIAGE-hoitaja tekee ensimmäisen hoidon tarpeen arvioinnin ja ohjaa potilaan heti ilmoittautumisvaiheessa potilaalle tarkoituksenmukaisesti joko yleislääkärin tai erikoislääkärin (konservatiivinen tai operatiivinen puoli eli sisätautien tai kirurgian tiimit) hoidettavaksi. Aamupäivä olikin rauhallisempaa mutta pian alkoi potilaita ilmestymään yhä enemmän - kuitenkin mielestäni sopivan tasaiseen tahtiin. TRIAGE-hoitaja tekee tiiviisti yhteistyötä kaikkien yhteyspäivystyksen työtiimien kanssa. Sihteeri istuu samalla "luukulla". Tarvittaessa potilas voidaan ohjata sairaanhoitajan tarkempaan arviointiin, kuten lämmön, verenpaineen ja verensokerin mittaukseen tai hoitaja voi muuten jututtaa vielä tarkemmin potilasta tilanteestaan.
Mutta palaanpa vielä työvuoron aloitukseen. Täällä yhteispäivystyksessä on tapana aloittaa aamu kokoontumalla erikoissairaanhoidon "keskukseen" eli hoitajien kansliaan. Siis kaikki kokoontuvat siihen, olipa työpiste sitten missä tahansa. Mukaanlukien myös osastonhoitaja ja apulaisosastonhoitaja. Paitsi POS eli päivystysosaston väki. Siinä sitten tarkistetaan että jokaisessa pisteessä on oma miehityksensä paikalla. Hetki on hyvä myös tiedottaa ns. juoksevista asioista, kuten esim. rajallisista siivoustyön resursseista. Osastopalaverit on toki vielä erikseen. Tai sitten siinä voi esittäytyä joku ylimääräinen tarkkailija, kuten minä tein. Samalla varoitin henkilökuntaa siitä että kannan mukanani kameraa ja saatan sen ottaa jopa esille joissakin paikoin ja jopa napata kuvan. Olen nimittäin anonut sairaalan johdolta kuvauslupaa, toki tietyin ehdoin, tuottaakseni opetukseeni tukimateriaalia. Tänään tosin lähinnä kuvailin vielä tiloja jne, sillä varsinaisissa toimenpiteissä en ollut mukana. Valitettavasti en tänne blogiini kovin paljon tule kuviani julkaisemaan, sillä olen luvannut ennen kuvien käyttöä esitellä kuvat sairaalan johdolle. He saavat vielä halutessaan päättää mitä saan käyttää ja mitä en. Tämä sairaalamaailmassa kuvaaminen kun ei ole aina ihan yksinkertaista tietosuojan ja vaitiolovelvollisuuden vuoksi, sen te kaikki varmaan ymmärrätte. Sanottakoon se vielä tässä että luvan kysyn sekä potilailta että hoitajilta joka tilanteessa erikseen, potilaita en kuvaa tunnistettavasti ja hoitajienkin tunnistusta rajoitan heidän niin halutessaan.
Tänään kahvihuoneessa puhutti sairaalan tulevaisuuden näkymät. Millaista toimintaa sairaalassa tuleekaan olemaan tulevaisuudessa suunniteltujen uudistusten myötä. Puhututti myös se että päätökset tehdään Helsingissä ja tuijotetaan tilastoja. Maakuntien rakenteet, asukasmäärät ja välimatkat jne. tulisi myös huomioida ja näiden tekijöiden tulisi painaa vaakakupissa enemmän. Onneksi sairaalassa olevaa henkilökuntaa koulutetaan ja onpa muutama päivystyksen työntekijä itse lähtenyt jatkamaan opintojaan eteenpäin. Se on hienoa. Näin opettajan näkökulmasta katsottuna koulutus ei mene koskaan hukkaan 😀
Jo näiden kahden päivän jälkeen minulla on sellainen olo että sormet syyhyävät myös hoitajan hommiin edelleen. Tavoitteenani onkin jonakin päivänä tehdä sekä "oikeita" töitä että opettajan töitä - kunhan saan pienet lapseni isommiksi. Se päivystyksen kuhina, potilaiden vaihtuvuus ja se pieni jännitys kun et koskaan tiedä millainen potilas seuraavaksi ovesta tulee hoidettavaksi. Hoitajien oma huumorinsa, jolla jaksaa ajoittain todella raskasta työtä (vuorotyö, potilaiden kohtalot, rankat kokemukset, sekä fyysinen että henkinen kuormitus). Tiimityö ja kun kemiat todella toimii työparin kanssa voi aistia todellisen flown. En tosin tarkoita että en tykkäisi myös opettajan työstä. Se on oma maailmansa ja tykkään nykyisestä omasta työstäni. Saan opettaa, järjestellä ja suunnitella. Tavoitteenani onkin aina ollut yhdistää joustavasti nämä kaksi erilaista työtä, mutta vielä ei ole sen aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti