VIIMEISTÄ VIETIIN PÄIVYSTYKSESSÄ

Päivystystyksessä valkeni työelämäjaksoni viimeinen aamu ja hännystelin taas samaa ohjaajaa jota olen seurannut pari edellistäkin päivää. Sain todeta että monipuolinen on sairaanhoitajan rooli sillä olen saanut tutustua joka työvuorossa uuteen rooliin. Tänään oltiin "auliksena" eli aulahoitajana. Tämä on juuri se hoitajan rooli jolle TRIAGE-hoitaja tarvittaessa ohjaa potilaat tarkempaan jututukseen ja arviointiin. (Jos muuten joku hämmästelee miksi selitän noin tarkasti, johtuu se siitä että oletan/toivon blogiani lukevan myös jonkun ei-hoitajankin...)
Aamupäivä oli rauhallista, kuten useimmiten. Tahti kiihtyy yleensä iltapäivää kohti. Muutama kävi näytillä ja heitä ohjattiin eteenpäin, osa lääkärille ja osa sai kotihoito-ohjeita. Päivemmällä siirryttiin avustamaan operatiiviselle puolelle, missä oli täysi hulina päällä. Potilaita tuli lisää kuka milläkin syyllä, lähtipä joku yliopistolliseen sairaalaankin jatkohoitoon. Siinä muuten pyörähti paperilappunen jos toinenkin ja muutama puhelukin soitettiin... Tuntui taas turhauttavalle kun ei oikein osannut auttaa kun ei esim.kaikkien kaappien sisältö ole vielä tuttua. Toisaalta minulla on myös työelämäjaksolla opiskelijan rooli eli en saa tehdä itsenäisesti potilastyötä. Se onkin ollut suurin haaste - opetella vain seuraamaan sivusta tai tekemään pieniä avutustehtäviä...
Eilen kirjoittelin siitä miten arvokasta työtä akuuttihoidossa tehdään. Tänään siitä jutteli myös asiakas. Muistelen itse omalta hoitajan uralta että se on se paras kiitos kun potilaalta saa hyvää palautetta. Tämä henkilö kiitteli hyvästä omaisensa hoidosta ja sanoi että ainoa asia joka on huonosti on se että henkilökuntaa on liian vähän. Tästäkin olen jo kirjoittanut. Harmi juttu on mielestäni se, että ihmiset eivät vie palautetta esimiehille ja johdolle vaan usein se sanotaan vain hoitajille jotka tietävät asian muutenkin.... Ymmärrän kyllä että rahakin ratkaisee mutta valitettavasti raskas työ ja vähäiset resurssit myös vaikuttavat siten että hoitajien vaihtuvuus akuuttihoitotyössä on suuri. En tarkoita tällä Mikkeliä vaan kirjoitan yleensä asiasta sillä tämä tuntuu olevan tuttua muuallakin. Se taas saattaa vaikuttaa mm.työilmapiiriin.
Koska oli viimeinen päiväni päivystyksessä, kiitin ohjauksestani henkilökuntaa Rocky roadsilla eli suklaalla johon on sekoitettu kuivattua aprikoosia, vaahtokarkkeja ja suolapähkinöitä. Arvelin sen olevan hyvä kiitos sillä onhan siinä kuituja ja flavonoideja ja pähkinän hyviä rasvoja.... toisaalta päivystyksen työ on sen verran vauhdikasta ja vaativaa (kuin kivikkoinen tie) että arvelin henkilökunnan tarvitsevan energiaa tiiviissä paketissa. Aina kun ei ennätä kunnolla syömäänkään... kiitos siis Mikkelin yhteispäivystyksen porukalle tästä viikosta. Erityiskiitokset ohjaajilleni. Paljon voimia työnne jatkoon. Teette arvokasta työtä ja olette siinä todella hyviä! Kohtaatte potilaan ihmisenä ja toimitte vahvalla etiikalla. Joskus kärsivällisyyttänne koetellaan enemmän kuin tavallisesti mutta ette anna sen vaikuttaa potilaiden hoitamiseen. Minä puolestani vietän vapaalla pari päivää ennen astumista ensihoidon vihreisiin.....